Kalenteri petti - tai minä siis...

Unohdin käydä allekirjoittamassa kokouspöytäkirjan eilen, vaikka olin vapaapäivällä ja kotipaikkakunnalla koko päivän. Kerrankin, kun se olisi ollut helppoa ja hoitunut kuin itsestään... Olen tänään moittinut itseäni rutkasti tuosta unohduksestani, sillä nyt minun on lähdettävä huomenna töistä jo yhdeltä, jotta ehdin allekirjoittamaan pöytäkirjan ennen kolmea. Ja miinussaldoa syntyy...

Voisin lähteä töistä hieman myöhemmin, jos lähtisin töihin autolla. Vaan tällä väsymysasteella tiedän, että tarvitsen uneni junassa. Mennen tullen.

Kyse on kunnallisen luottamustehtävän kokouksen pöytäkirjasta. Unohdin allekirjoituksen, koska en laittanut sitä kalenteriin. En laittanut sitä kalenteriin, koska jouduin joka tapauksessa ottamaan vapaapäivän muiden pakollisten asioiden hoitamista varten. Miten tuollaisen asian voisi unohtaa vapaapäivällään? Niin miten? Ja minä unohdin.

Mitä ei ole kalenterissa, ei ole mielessänikään, mikäli kyse on jostakin asiasta, joka täytyy suorittaa juuri jonakin ajankohtana. Eilinen osoitti tämän vanhan säännön taas todeksi. Tästä lähtien kalenteriin KAIKKI. Ihan kaikki.

Tarkistan samantien kalenteristani, että sinne on merkitty huomiselle tyttären hakeminen juna-asemalta ja lauantaille pojan kanssa lähtö Tallinnaan. Eivät olleet. Merkinnät kalenteriin ja nyt toivon selviäväni ensi viikkoon - ainakin kalenterin puolesta ;-)