Niin se mieli ja elämä muuttuu :-)

Minä olen hurahtanut luontoon vahvasti keski-ikäisenä. Suhteeni luontoon on ollut varovainen, mutta vuosien saatossa olen oppinut näkemään monta asiaa toisin. Vaan niinhän se elämässä on. Omat asenteet ja innostuksen kohteet eivät pysy samoina. Onneksi :-)

Kerran tai useamminkin ikäväksi koettu juttu on ainakin minun elämässäni osoittautunut jossain vaiheessa juuri minun jutukseni. Kuten juustot ;-) Parikymppisenä juusto kuin juusto maistui pahalta ja väkevältä suussani. Vaan jossain vaiheessa, juusto kerrallaan vuosien myötä makuaisti on löytänyt omansa.

On käynyt myös niin, että jokin asia, jossa olen kuvitellut olevani täydellisen huono ja jota olen inhonnut kovin, onkin alkanut jossain vaiheessa kiinnostaa. Ja kun jostain kiinnostuu ja sitä alkaa harjoitella, niin siinähän tuleekin paremmaksi :-)

Käsitöissä oli kouluaikaan kehno. Eikä opettajalta herunut kannustusta eikä kehuja. Ei kai ne kannustuspuheet siihen aikaan koulussa kovin tavallisia olleetkaan. Mutta lukioikäisenä neuloin ensin muutamat sukat luokkakaverin esimerkin innoittamana. Sitten päätin neuloa poikaystävälle villapuseron - oikein kirjoneulepuseron, poro- ja lumihiutaleaiheilla ;-) Mitä oikein ajattelinkaan?

Pusero oli tarkoitus antaa joululahjaksi. En yhtään ymmärtänyt etukäteen, millaiseen urakkaan ryhdyin... (kirjoneuleohje ei ollut minun ideani, mutta menin perässä kuin talutettava pässi ja ostin kalliit langat ohjeeseen vähistä rahoistani). Mutta minä tein sen =D. Sen jälkeen olenkin tehnyt melkein mitä vain (paitsi aina jotain paljon helpompaa ja innostavampaa ;-)).

Tähän päivään asti olen yllättänyt itseäni - ja muitakin - uusilla kiinnostuksen kohteilla ja uusilla projekteilla. Siksi uskon vahvasti ihmisen kehittymiskykyyn. Jos minä, niin sitten kuka tahansa muukin :-)

Iloista viikon jatkoa!