Etätyökäytäntömme mukaan etätyöpäivää voi siirtää vain erityisen painavista syistä. Yhden kerran ongelma ei ole sellainen. Etätyopäivän siirtäminen toiselle päivälle ei siis tullut kysymykseenkään. Palkattoman vapaan ottaminen oli minulle parempi vaihtoehto kuin joustavan työajan joustattaminen monella miinustunnilla, äärimmäisen vähäinen työn tekeminen ja 400 kilometrin matkustaminen päivän aikana. Luulin nuorempana etätyön vastaavan juuri tämänkaltaisiin haasteisiin, mutta kuinka väärässä olinkaan...
Kävin siis hoitamassa päivällä yhteiskunnalliset velvollisuuteni (näin näen sen pitkällä tähtäimellä) ja nukuin aamulla univelkani kuntoon.
Kävin päivän aikana debattia itseni kanssa siitä, miten hoidan jatkossa tasapainon velvollisuutena hoidettavan työelämän ja sielua ruokkivan vapaa-ajan kesken. Nykyinen yhtälö ei toimi ja sille täytyy totisesti tehdä jotain. Kun ikää tulee lisää, vaatimukset elämälle selvästikin kovenevat...
Tarvitsen siis lisää aikaa itselle ja omille tärkeille asioille. Nukkumista vähentämällä se ei enää tässä iässä onnistu. On siis lyhennettävä työaikaa. Onnistuuko se?
Onko sinulla tai tuttavallasi kokemuksia työajan lyhentämisestä? Kaikki kokemustenvaihtotiedot ovat erittäin tervetulleita!
