sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Henkilökemia on huono selitys, yhteistyötaidot merkitsevät enemmän

(Negatiivisiin) henkilökemioihin vetoaminen työtilanteissa on mielestäni syvältä. Henkilökemiat merkitsevät henkilökohtaisissa ihmissuhteissa, kuten ystävyyksissä, mutta on turha selittää niiden aiheuttavan jotain fundamentaalista työasioissa. Jos ihmiset osaavat yhteistyötaitoja edes kohtuullisesti, niillä mennään ja tehdään tuloksia henkilökemioista huolimatta. Toisaalta hyvätkään kemiat eivät auta, jos yhteistyö ei suju tai tavoitteet ovat kovin ristiriitaisia.

Olen taas ilkeä ja nostan esiin joitakin omapäisiä periaatteitani. Tämä on henkilökohtaista vain siinä mielessä, että tämä on puhtaasti minun näkemykseni. Ja perustuu paljolti omiin kokemuksiini vuosi(kymment)en kuluessa.

Kuvituskuva - 123rf.com
(Huono) kemia ei haittaa, jos tavoitteet ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi asettuvat edes jotakuinkin samaan haarukkaan. Projektissa tavoitteet, aikataulu ja vastuut ovat niitä keskeisiä asioita, joista pitää olla yhteinen käsitys. Erilaiset ihmiset tuovat projektiin samassa mitassa haasteita kuin rikkauttakin. Heikot yhteistyötaidot ja/tai huono asenne muita kohtaan tuovat vain haasteita ilman mahdollisuuksia. Olen tehnyt jokseenkin onnistuneesti yhteistyötä useampienkin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en voisi kuuna päivänä kuvitellakaan ystävystyväni. Yhteinen tavoite ja yhteiset säännöt yhdistivät meidät kuitenkin tehtävissä melkein saumattomasti yhteen ;-) Projektin ajaksi siis.

Ystävien kanssa projektin tekeminen on haastellista, jos kaikki eivät ole yhtä työorientoituneita. Työorientoituneet keskittyvät ennen kaikkea tavoitteisiin ja pistävät työn ajaksi ystävyyden kakkossijalle. Ihmissuhdeorientoituneet odottavat liian usein ystävyyden ajavan työn tavoitteiden edelle. Siitä tulee ristiriitoja hyviinkin ihmissuhteisiin.

Itse kuulun noihin työorientoituneisiin - vaikka työ olisi mitä. Viime kädessä työ on tärkein ja minulle on tärkeää onnistua ja näyttää oma pystymiseni. Jos ystävyydet eivät kestä sitä, niin sille ei sitten voi mitään. Olen tässä mielessä kovasti ikävä ihminen. Haluan keskittyä työhön työn ehdoilla.

Joku projektipäällikkö aikanaan valitti siitä, että on saanut projektiin vain kokemattomia ja 'osaamattomia' tekijöitä. Toisaalta voisi ajatella, se onkin vain haaste, jonka mukaan työn tekemisen tyyliä pitää valita ja tehtäviä jakaa. Kunhan kaikki hyväksyvät sen. Kokemattomampi tiimin jäsen tarvitsee enemmän tukea ja vertaistekemistä, kokeneempi haluaa tilaa ja omaa rauhaa. Heidän kanssaan tehdään töitä eri tavoin.

Jotkut haluavat panostaa ja valmistautua kokouksiin etukäteen. Toiset eivät jaksa eivätkä viitsi. Se ei sinänsä haittaa, kun tilanne myönnetään. Tavoiteorientoituneena toivon tosin, että ei-valmistautuneet malttavat kuunnella ja vastaanottaa kokouksiin valmistautuneiden annin ennen kuin alkavat kyseenalaistaa ja ehdottaa omia lisäyksiään. Valmistautumista pitää kunnioittaa, muutenhan sitä ei tee kohta kukaan.

Projekteissa, kuten työelämässä muutenkin, tulee mielestäni käyttäytyä aikuisesti. Ottaa sopivasti vastuuta ja arvostaa muita. Puskasooloilu sopii johonkin ihan muualle. Kaikella on paikkansa.

3 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi. Työn ensimmäinen tarkoitus on työ ja sen saaminen tehdyksi.

    VastaaPoista
  2. Ha, löysinpä tämän uusimman(-ko)blogisi ja onneksi löysin, onhan taas niin selkeää ja niin paikkansapitävää asiaa, että...
    ... ei löydy ylistyssanoja, mutta sen lupaan, että tänne eksyn toistekin lukemaan ajatuksiasi.
    Aurinkoista viikonloppua, säästä viis :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit :-)