lauantai 4. huhtikuuta 2015

Nuoret naiset esimiespolulle, mars :-)

kuvituskuva - 123rf


Vuosien varrella olen kuullut monien, monien lahjakkaiden nuorten naisten toteavan, etteivät he tähtää esimiestehtäviin. Heillä ei kuulemma ole sellaista ajatusta urapolusta eikä erityistä johtamisen halua. Haluaisin herätellä ajattelemaan toisinkin.

En tosin minäkään aikanani esimiestehtäviin hakeutunut jonkin erityisen esimiesaseman kaipuun vuoksi. Totesin sen vain olevan yksi parhaista paikoista vaikuttaa asioihin ja työn tekemiseen yleensä. Kymmenen vuotta työelämässä oli esitellyt minulle paljon huonoa esimiestyötä. Vaikken osannut vaatia esimiestyöltä ihmeitä, rima alitettiin järkyttävän usein. Tuntui siltä, että kuka tahansa, joka oikeasti välittäisi ihmisistä, voisi tehdä homman paremmin ja tehdä parempia päätöksiä. Anteeksi vain, kaikki esimiehet.

Esimiehet ja johtajat jaotellaan toisinaan ihmisten ja asioiden johtajiin. Esimiehenhän pitäisi pystyä johtamaan molempia, mutta väistämättä omat vahvuudet osuvat usein jommalle kummalle alueelle (toivottavasti, sillä jos kummassakaan ei ole vahvuuksia, mitä ihmettä sellainen henkilö tekee esimiehenä?!). Asioiden johtajista löytyy paljon kunnianhimoisia asiantuntijoita, joille esimiesasema on keino saada lisää valtaa ja asemaa. Ja palkkaa. Valitettavasti vain pieni osa esimiehistä kouluttautuu ihmisten johtamiseen, vaikka asioita on vaikea johtaa ilman ihmisiä. Ainahan tarvitaan kuitenkin tekijöitä.

Kunnianhimoinen asiantuntijaesimies saattaa keskittyä edelleen voimakkaasti ennen kaikkea omaan osaamiseensa ja käyttää työyhteisöään vain omien osaamisaukkojensa paikkaajina ja toteuttavina resursseina. Siis yksi ajattelee, pari muutakin ajattelee hieman ja muut sitten tekevät, mitä sanotaan. Näin siis pahimmillaan. Ja siinä menee osaamista, ideoita, laatua ja työhyvinvointia rutkasti hukkaan.

Siksi esimiehiksi tarvittaisiin niitäkin ei-uraohjuksia, jotka ymmärtävät antaa asiantuntijoiden panostaa omiin osaamisalueisiin ja haluavat tehdä viisaita päätöksiä yhdessä heidän kanssaan. Työyhteisöt tarvitsevat esimiehiä, jotka osaavat ja haluavat tavoitteiden lisäksi kehittää omaa asiantuntijaryhmäänsä kaikille hyödylliseen suuntaan. Tarvitaan esimiehiä, ovat parempia kuin nykyiset keskivertoesimiehet.

Työyhteisöt tarvitsevat parempia esimiehiä, ihmisten johtajia, jotka kannustavat alaisiaankin kehittymään. Kannattaa muistaa, että esimiehen tärkein tehtävä on varmistaa työyhteisön työn tekemisen edellytykset. Niihin tehtäviin tarvitaan yhteistyökykyisiä vastuunkantajia.

4 kommenttia:

  1. Nämä on viisaita ajatuksia. Valitettavan usein se esimiesasema on tosiaan vain jotain uraan liittyvää, ja valitettavan usein sinne pääsee juuri ne pyrkyrit, jotka ei olis välttämättä parhaita siihen hommaan. Mulle nousee vaan mieleen koko ajan se mun viimeisin "lähin esimies", joka nousi trukkikuskista vähitellen siihen asemaan, ja sillä nousi niin k**i päähän, ettei ole tosikaan. Kaikessa oli kyse vain siitä hänen vallastaan, ja sitä valtaa piti käyttää ja osoittaa vaikka se vain hankaloitti asioita. Kunhan vaan kukaan ei tallonut hänen varpailleen. Ja sellaista tiedätkö löysässä hirressä roikuttamista, että saako loman pyydettynä aikana, kun Hänen Armonsa ei voinut heti sanoa sopiiko vai ei. Ja jos joskus kiireaikana joutui sinne trukin puikkoihin pakosti, oli niin vihainen että ajelikin miten sattuu - ikäänkuin normaalit "liikennesäännötkään" eivät enää olisi häntä koskeneet, vaan muiden piti väistää ja kulkea seiniä pitkin. Ärh, tuun ihan pahalle päälle kun aattelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimieheksi hakeutuu helposti se porukan vallanhimoisin tyyppi. Ja senhän tietää, mitä siitä seuraa :-(

      Poista

Kiitos, kun kommentoit :-)