lauantai 18. huhtikuuta 2015

Liian kovaa sittenkin...

Kroppani on antanut viime aikoina ymmärtää, että vauhtini on liian kovaa. Samaan aikaan olen harmitellut sitä, etten ehdi mitään. Siinäpä dilemma. Kroppa ei anna periksi, joten minä päätin tänään hellittää. Yritän olla supersuorittamatta elämän hyviä juttuja, vaikka kuinka tekisi mieli. Yritän huoltaa kroppaanikin hieman ja antaa pääkopalle palautumisaikaa.

Jospa yrittäisin erottaa jyvät akanoista, siis parhaat jutut hyvistä. Osan hyvistä jutuista voi jättää tekemättä ja käyttää sen ajan parhaista hetkistä nauttimiseen - oikein antaumuksella. Ikävistä velvollisuusjutuista olen luopunut jo aikaisemmin. Enää teen vain ihan vimpan päälle välttämättömät velvollisuusjutut. Ja ne parhaat, tietenkin.

En lähtenyt enää illalla lintutornille, vaan 'tyydyin' neljän tunnin metsälenkkiini kameran kanssa. Kilometrejä ei tullut kuin kymmenen, sillä luonnossa ei saa kiiruhtaa. Kaikki on siellä juuri siinä paikassa ja siinä hetkessä. Mitään ei näe eikä kuule, jos kiiruhtaa jonnekin. Luonto opettaa minua odottamaan ja pysymään paikallani...

Tästä se alkaa ja toivottavasti myös jatkuu :-)

Rauhallista ja rentouttavaa, silti hivenen intohimoista viikonloppua Sinulle!

kuvituskuva - 123rf

6 kommenttia:

  1. Vaikka kevät veisi niin kovasti mennessään, niin välillä on hyvä levätäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, näin jälkiviisaasti ymmärrettynä :-)

      Poista
  2. "Kilometrejä ei tullut kuin kymmenen, sillä luonnossa ei saa kiiruhtaa. Kaikki on siellä juuri siinä paikassa ja siinä hetkessä. Mitään ei näe eikä kuule, jos kiiruhtaa jonnekin. Luonto opettaa minua odottamaan ja pysymään paikallani..."

    Miten hyvin sanottu ja niin totta joka sana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei olisikaan ns. luontoihminen, luonnon kokeminen ja aistimusten vastaanottaminen tekee aina hyvää. Sitten on helpompi oivaltaa, ettei kaikki pyörikään juuri minun ympärilläni ;-)

      Poista
  3. Olin helmikuussa samanismi-kurssilla, jossa annettiin ohjeeksi istua luonnossa aivan rauhassa ja keskittyä sen ääniin, muotoihin, eläimiin, tuoksuihin. Kaikkeen, mitä voi aistein havaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä :-)

      On aivan liian helppo kiirehtiä taas siihen seuraavaan suorituspaikkaan...

      Poista

Kiitos, kun kommentoit :-)