keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kiltti saa kiitoksen - ja lisää töitä

kuvituskuva - www.123rf.com


Tällaiseen keski-ikään ehtineenä sitä on oppinut jo kieltäytymään monesta asiasta. Kilttinä olo ei useinkaan kannata eikä sen tuoma muiden myötämielisyys kestä kuin seuraavaan suoritukseen asti. Etenkin nuoremmissa naiskollegoissani huomaan sen, että kieltäytyminen voi olla nuorempana vaikeaa, niinkuin se oli aikanaan minullekin. Alitajuinen miellyttämisen halu on monella meistä nuorena korkealla eikä muiden pahastumisen vastaanottaminen ole mukavaa.

Mutta kilttinä saa niskoilleen aina ne työt, joita kukaan muu ei halua tehdä. Tekemisestä saa pienen kiitoksen, mutta siihen se jääkin. Seuraavia toimeksiantoja lukuunottamatta. Kiltin ja reippaan ihmisen maine saa kaikki muut hyödyntämään tilannetta. Niin kauan kuin kiltti tyyppi ei uskalla tai huomaa ryhdistäytyä, hänelle valuu töitä ja tehtäviä jatkuvana virtana. Ja kun kiltti opettelee kieltäytymään, ei se tehoakaan ollenkaan niin helposti kuin hän olisi toivonut, sillä muut osaavat pelin paljon paremmin.

Miten se käy? Tiina kertoo minulle hyvästä seminaarista, johon voisimme osallistua. Laura innostuu myös osallistumisesta. Minäkin olen halukas lähtemään mukaan, mutta toivon, että joku ilmoittaisi meidät kaikki sinne. Vastaan sähköpostiketjuun, että lähdetään vaan, mutta voisiko joku ilmoittaa meidät kaikki sinne samalla kertaa. Tiedän, että Tiinalla on kiire, eikä hän ehdi lukemaan sähköpostia kovin pian. Toivon, että jos Lauralla on kovin kiirettä, hän kiertää syötin. Mutta Laura vastaa: "Minä voin ilmoittaa meidät". Onneksi nyt ei ollut kyse kovin isosta hommasta.

Laura olisi voinut väistää syötin ja ilmoittaa, että hänestä se on hyvä idea ja hän olisi voinut jopa kysyä, josko minä ehtisin tekemään sen. Se olisi ollut oiva keino välttää paheksunnan ilmaisut (jos olisin ollut niin helppo tapaus ;-)) Toki olisin ilmoittanut siihen, että teen sen mielelläni viimeistään ensi viikon perjantaina (jolloin saattaisi olla jo liian myöhäistä). Pallo olisi silloin jälleen Lauralla ja Tiinalla...

Jos Laura olisi valmis ottamaan vastaan paheksuntani (sillä tottakai osoittaisin 'paheksuntani' jos joutuisin hoitamaan moisen arkisen askareen), hän voisi ilmoittaa suoraan, että hän ei ehdi ilmoittamaan meitä ja jos haluamme lähteä seminaariin, jonkun muun pitäisi hoitaa ilmoittautuminen. Tässä vaiheessa voisin osoittaa paheksuntani ja kyseenalaistaa Lauran prioriteetit. Voisin antaa ymmärtää, että jos nyt joutuisin joustamaan, jatkossa tulisi olemaan HYVIN hankalaa. Niinhän minä en oikeasti tekisi, mutta näinhän sitä niin usein kuitenkin käy.

Jos ja kun Laura suostuisi pienen pyristelynkin jälkeen ottamaan rutiinitehtävät hoitaakseen, hän olisi kovin helppo delegoinnin kohde seuraavallakin kerralla - eikä vain minulle. Laura jäisi kiltteyden putkeen, saa silloin tällöin kiitoksen ja aina rutkasti ei-yhtään-kiinnostavia lisätöitä, joiden vaativuustaso on asteeltaan miinus 2. Hänen asiantuntemuksensa ja osaamisensa ei nouse esiin missään vaiheessa, mutta hän tuupertuu liian suuren työkuormansa alle. Silloin esimies saattaa kysyä Lauralta, ovatko nykyiset tehtävät hänelle kenties liian vaativia?

Kiltteys ei kannata, jollei sitä ole erikseen etukäteen harkinnut. Ei siis ainakaan työelämässä, vapaaehtoistyössä tai talkoissa. Oikeassa elämässä en juoksuta nuorempiani, vaan yritän valmentaa heitä eteenpäin. Muut eivät kuitenkaan ole aina yhtä kilttejä.


4 kommenttia:

  1. Olen tiennyt sen, että kiltteys ei kannata, mutta enpä ole sitä noin pitkälle ajatellut... no, ehkä mun työ on ollu vähän erilaisempaa. Mutta se tuli kyllä tutuksi, että jos osasi ja viitsi, niin kyllä sitä tekemistä riitti. Jos suoriutui jostain tehtävästä ripeästi, sai palkaksi lisää tekemistä - josta laiskemmat sitten välttyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on paljon erilaisia työkulttuureita. Mutta missään ylenpalttinen kiltteys ei lyö leiville. Töiden ideoiminen ja delegoiminen on paljon hauskempaa ja nopeampaa kuin niiden tekeminen.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit :-)