Silloin kun minä olin johtotehtävissä, myönsin sen suoraan, että lyhyellä tähtäimellä minun poissaoloni töistä olisi kaikkein vähiten haitallista. Muiden poissaolojen seuraukset olisivat tulleet maksettaviksi heti. Ilman minua viikko, kaksi sujui helposti.
Ehkä en ollut riittävän hyvä ja korvaamaton. Luulen kuitenkin, että johtamisen poissaolo huomataan vasta pienellä viiveellä. Asiakasrajapinta on kriittisempi. Sen vaje näkyy ja tuntuu heti saman tien.
En tarkoita, etteikö johtaminen olisi tärkeää. Onhan se, etenkin, jos se tehdään hyvin. Huonoa johtamista ei kaipaa kukaan. Mutta että johtamista arvotettaisiin enemmän tai vähemmän kuin esimerkiksi asiakasrajapintaa, sitä en ymmärrä yhtään.
Jos organisaatiossa on tehtävä, jota ei oikeasti tarvita, se pitäisi poistaa. Ja jos tehtävää tarvitaan, sitä ja sen tekijää pitäisi muistaa arvostaa. Muista siksi, että juuri SINÄ teet todella arvokasta työtä :-)
 |
| kuvituskuva - 123rf |
Osa-aikaeläkkeeni myötä tulin kyllä aika tarpeettomaksi omassa työssäni. Koin olevani tyhjä pahvilaatikko, jota potkiskeltiin sinne tänne, missä nyt vähiten tiellä oli. Ei se ainakaan parantanut työmotivaatiota.
VastaaPoistaNo ei varmasti parantanut motivaatiota mihinkään. Osa-aikaeläkeläisiin ei osata työpaikoilla oikein suhtautua. Kun joku ei olekaan koko ajan paikalla ja käytettävissä tulee eteen inhottava haaste, johon kukaan ei haluaisi ryhtyä: työn suunnittelu. Huonoa ja tyhmää johtamista, sillä mahdottomasti hyvää osaamista valutetaan hukkaan. Puhumattakaan tuosta motivaatiosta. Jokainen ei-motivoitunut ihminen työpaikalla vaikuttaa työpaikan yleiseen fiilikseen. Sama tietenkin myös toisin päin.
Poista