keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Työ vs. intohimo


Palkaton vapaapäivä tänään. Puolen päivän aikaan minulla oli kotikaupungissa välttämättömiä omia asioita, jotka piti vain hoitaa. Etätyökäytäntömme mukaan etätyötä ei voi tehdä sellaisina päivinä, jolloin aikaa kuluu myös työn ulkopuolisiin asioihin. Tänään olisi siis muuten ollut etätyöpäiväni ;-)

Etätyökäytäntömme mukaan etätyöpäivää voi siirtää vain erityisen painavista syistä. Yhden kerran ongelma ei ole sellainen. Etätyopäivän siirtäminen toiselle päivälle ei siis tullut kysymykseenkään. Palkattoman vapaan ottaminen oli minulle parempi vaihtoehto kuin joustavan työajan joustattaminen monella miinustunnilla, äärimmäisen vähäinen työn tekeminen ja 400 kilometrin matkustaminen päivän aikana. Luulin nuorempana etätyön vastaavan juuri tämänkaltaisiin haasteisiin, mutta kuinka väärässä olinkaan...

Kävin siis hoitamassa päivällä yhteiskunnalliset velvollisuuteni (näin näen sen pitkällä tähtäimellä) ja nukuin aamulla univelkani kuntoon.

Kävin päivän aikana debattia itseni kanssa siitä, miten hoidan jatkossa tasapainon velvollisuutena hoidettavan työelämän ja sielua ruokkivan vapaa-ajan kesken. Nykyinen yhtälö ei toimi ja sille täytyy totisesti tehdä jotain. Kun ikää tulee lisää, vaatimukset elämälle selvästikin kovenevat...

Tarvitsen siis lisää aikaa itselle ja omille tärkeille asioille. Nukkumista vähentämällä se ei enää tässä iässä onnistu. On siis lyhennettävä työaikaa. Onnistuuko se?

Onko sinulla tai tuttavallasi kokemuksia työajan lyhentämisestä? Kaikki kokemustenvaihtotiedot ovat erittäin tervetulleita!


1 kommentti:

  1. Täällä Ruotsissa on mahdollista saada osittaista työeläkettä jo 61-vuotiaana; vasta 65-vuotiaana "pääsee" kokoeläkkeelle jos haluaa. Minä siis tein niin ja samalla siirryin 20% työaikaan, joka nyt tosin on 50%, koska oppilasmääräni on kasvanut (olen suomenkielen opettaja; opetan vapaaehtoista äidinkieltä eli suomea eli oppilasmäärät voivat vaihtua vuosittain, jopa lukukausittain). Työskentelen 3 päivää viikossa, haluaisin kuitenkin vähemmän. Asun yksin omassa talossa maalla ilman autoa eli kuljen työmatkani linjurilla, fillarilla ja kävellen aina sään mukaan. Auto on yksi niistä suurimmista rahannielijöistä, ja ainakin minä pärjään ihan hyvin ilman sitä. Eli muuttamalla elintapojaan säästää kyllä paljon sille vapaa-ajallekin.
    Olen oikeastaan taidekäsityöläinen ja juuri sen vuoksi en haluaisi tehdä kodin ulkopuolella paljon töitä. Verstaani sijaitsee taloni yhteydessä. Tänä vuonna alan saamaan pientä eläkettä Suomesta ja sitten vuoden-parin kuluttua olenkin jo täyseläkeläinen, toivottavasti.
    Liikuntaa tulee työmatkoilla ihan itsestään; linjurille on matkaa n.3 kilometriä ja sitten luonnossa kulkien vapaapäivinä. Koskapa polvet ja lonkat eivät enää ole sitä mitä olivat nuorena ja ryhtikin alkaa olla huono, hankin erikoiskengät (Joya-kengät) ja voi että kun ne ovat hyvät koko vartalolle!

    http://www.skotornet.se/joya-se

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit :-)