Lisäksi miehen jalka leikattiin. Oikein kunnolla. Toivottavasti se tulee tällä kuntoon. Mutta sillä aikaa minä hoidan ahkeran miehenikin velvollisuudet. Siihen on tottumista. Tytär on paikalla vielä viikonloppuun, joten koiran ulkoilutukset iskevät vasta ensi viikolla. Nyt on vain kaupassa ja apteekissa käynnit (mies on hoitanut ne onneksi vuosia...) sekä kotisairaanhoito. Vaan hyvinhän mies pärjää - joissain asioissa apu on hyvästä.
Väliaikaisesti kuitenkin kalenterini on ruuhkautunut, myös töissä (tai se ei taida ollakaan niin väliaikaista...). Ruuhkakuukausia siis...
Miten sitä jaksoikaan, kun lapset olivat pieniä? Kai sitä nytkin jaksaa hetken aikaa ;-) Myötä- ja vastoinkäymisissä :-)
Hieno syömäkuva! Pikkuinen murunen somasti nokassa... aatella miltä se tuntuis, kun vois itsekin seistä ruuan päällä ja syödä sieltä täältä...
VastaaPoistaOlen kanssa miettinyt, miten sitä oikein jaksoikaan kun lapset oli pieniä, mullakin yhteen väliin kaks vaipoissa... on kuvakin, kun ne molemmat on hoitopöydällä vierekkäin. Toinen oli atoopikko, jota piti aina rasvata, ja maitoallergikko että piti apteekin jauheesta tehdä maito. Just joku aika sitten katoin niitä vanhoja kuvia, ja joissakin mulla oli ihan mustat renkaat silmien ympärillä. Masennus oli todettu ja lääkitystä ei voitu alottaa, ennenkuin rintaruokinta loppui. Mutta kyllä siitä selvittiin!
Toivottavasti miehesi jalka paranee hyvin, ja se pääsee taas ahkeroimaan :)
Meilläkin lasten ikäero on puolitoista vuotta. Se kirpaisi silloin aluksi, kun ei ollut oikein ymmärtänyt, mihin ryhtyi ;-)
VastaaPoistaTytär (nuorempi) otti kuitenkin pian ohjat käsiinsä ja keksi leikkejä heille molemmille :-) Sitten oli mukavaa :-)