Erityisen mukavaa kehuista tekee se, että kehuja ei työpaikoilla satele kovin helposti. Kehuja antaneet todella tarkoittivat sanomaansa ja olen siitä vilpittömän kiitollinen. Aitoa tunnustusta ei ole jaossa liikaa. Ei edes riittävästi.
Tervettä tässä kuviossa on se, että arvioin oman onnistumiseni ensisijaisesti oman mittaristoni mukaan ja vasta sitten ulkoisen palautteen mukaan. Ei ole kauankaan siitä, kun ulkoinen palaute oli minulle aivan liian tärkeää. Itsensä arvottaminen muilta saadun palautteen mukaan on kuin lottoamista. Se voi kuvastaa omaa arvomaailmaa - tai sitten ei.
Koska viimeksi itse kehuit tai kannustit jotakuta läheistäsi?
Tänä aamuna juuri kehuin miestäni, kun hän sanoi laittavansa avukseni leivinuuniin tulet.
VastaaPoistaIhanaa :-) Sekä kehut että apu.
PoistaPerheenjäseniä tulee kannustettua, etenkin lapsia... tosin nuorempi on nyt siinä vaiheessa, että kehutkin otetaan negatiivisesti. Jos sanon "hienoa, että otit salaattiakin ruuan kanssa" niin vastaus on "nyt en ainakaan enää ota!" ...huokaus...
VastaaPoistaTöissä sain joskus kehuja nopeudesta - kyyläsivät tietokoneelta työntekijöiden vauhtia. Kyllähän se flow joskus iski, kun hommat meni sujuvasti, mutta jälkeenpäin olen miettiny, että taatusti ne käyttää sitä hyväkseen sitten suomiessaan hitaampia, että kun joku on tehnyt näin ja näin nopeesti.
Omien perheenjäsenten kehuminen on tärkeää. Vaikka kieltämättä määrätty vaihe murrosikää ei ole kaikkein kutsuvin, vastaanottavaisin ja kannustavin kehumiselle ;-)
PoistaKehumisella on aina kaksi puolta. Jotain kehutaan, jotain toista ei kehuta. Töissä alkaa tavallisesti kalvaa väkeä, jos yhdet ja samat saavat aina tunnustusta ja muut eivät juuri milloinkaan. Pieni tasapuolisuus tasoittaa kummasti tilannetta.