Yön yli nukuttuani minulla tuli pakottava tarve olla rehellinen itsellenikin. Ei niistä viisauksista ja oppimisista varmasti mitään kantavaa punaista lankaa tähän blogiin tule. Sen kertoo jo blogin nimikin: Jossittelua ja pohdintaa. Arjen ja elämän pohdinta on vähintään yhtä tärkeää. Ja pienten juttujen ihmetteleminen.
Siis yhtään minkäänlaista tasaista laatutasoa ei ole luvassa, mutta yritän kirjoittaa asioista, joista olen ennen ollut hiljaa. Ehkä syystä? ;-)
Uuden kameran koekuvaukset alkavat kohta, kun linnut toivottavasti palaavat ruokintapaikalle. Kävin aamulla täydentämässä lintujen ruokavarastot ja otin koiran mukaan. En voinut vastustaa koiran anovaa katsetta päästä mukaan, joten sinne me sitten kahden menimme. Minä kolistelin ensin jäätyneitä ruoka-automaattien kansia auki kovalla metelillä ja kun vihdoin sain kannen aukeamaan, koira alkoi haukkua kuin viimeistä päivää, ryntäsi portille haukkumaan kuin henkensä hädässä ohi kulkevia koiria ja minä huutamaan perään koiraa hiljaiseksi. Eikä koira tietenkään totellut, joten lähdin juoksemaan koiran perään ja vieläkin yritin käskyttää sitä hiljaiseksi. Sitten koiran kanssa takaisin linnunruokien luokse.
Kun sitten urakka oli valmis, linnut olivat kadonneet jo aikaa sitten. Puolen tunnin kuluttua ikkunasta katsoin tilannetta ja paikka oli edelleen yhtä tyhjä ja autio. Erinomainen neronleimaus ottaa koira mukaan ruokintapaikan täydennykselle - etenkin kun kaava on joka kerta ihan sama. Kumpikaan meistä ei ole oppinut yhtään mitään ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit :-)